Animismi
Hän on Paavolan tammi. Hän seisoo viisaana ja vakaasti Paavolan luontopolun varrella Lohjansaarella. Suosittelen tutustmaan.
Animismi
(lat. anima = sielu, henki, elämänvoima)
”Animistille maailma koostuu henkilöistä, joista vain osa on ihmisiä. Kaikki henkilöt ovat riippuvaisia toisistaan ja elävät monimuotoisessa ekologisessa vuorovaikutuksessa. Keskeinen oppi on, että ihmisen tulee elää kunnioittavasti ja sopusoinnussa omien ja eri lajisten henkilöiden kanssa.”
— GRAHAM HARVEY, PROFESSOR OF RELIGIOUS STUDIES AT THE OPEN UNIVERSITY AND AUTHOR OF Animism: Respecting the Living Earth
(vapaasti suomennettu teoksesta ANIMISM: Respecting the Living World)
Lämmin suositus. Kirja on kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja vangitseva, ja syventää ymmärrystä siitä, miksi aihe on tässä ajassa relevantti ja ajankohtainen. Jos animismi maailmankatsomuksena tai muuten vain kiinnostelee, niin voin laittaa sinut lainausjonoon.
Animismi ≠ materialismi
Ennen kuin animismin kaltaista maailmankuvaa ja maailmankatsomusta avaa tarkemmin, on hyvä tarkastella animismin vastakohtaa, nykyaikaa vallitsevaa, mekanistista maailmankuvaa eli materialismia.
Nykyihminen ja pääsääntöisesti länsimainen ihminen, havaitsee luonnollisen maailman ympärillään aistinvaraisesti ja luo siitä yksilöllisen, subjektiivisen käsityksen. Usein käy niin, että käsitys on jokseenkin virheellinen, sillä hän tulkitsee olevansa luonnollisesta maailmasta erillinen ja irrallinen. Luonto, (”se”) on jossain tuolla, ulkopuolella. Se, on täynnä niitä, näitä ja noita, ei heitä, eikä ennen kaikkea minua, sinua tai meitä.
Asiat tapahtuvat hänen ympärillään, toisaalla tai taustalla, jonkin käsitteen sisällä, jota kutsutaan ”luonnoksi”. Luonnollinen maailma muuttuu vain ympäristöksi, joka koostuu ei niinkään subjekteista vaan objekteista.
Lopulta hämmennys eskaloituu ja luonnollinen maailma, luonto, muodostuu minä- ja ihmiskeskeistä maailmaa ympäröiväksi mekaaniseksi koneistoksi. Luonto on käsite, joka tunnistetaan pääosin vain ”ehtymättömistä” resursseistaan. Usein sen koetaan myös olevan kiusallinen, täynnä arvaamattomia objekteja ja niiden voimia, joita pyritään hallitsemaan ja ymmärtämään fysiikan ja kemian lakien sekä syy-seuraussuhteiden kautta.
Animismi pähkinänkuoressa
Animisti, hän ei ei tee ainoastaan aisitinvaraisia tulkintoja, vaan kokee ja tiedostaa maailman koostuvan, hänen itsensä lisäksi, toisista elollisista ja elottomista, eri tasoillaan tiedostavista henkilöistä, jotka ovat kaikki samanarvoisia ja toisistaan riippuvaisia. Samalla, kaikki elollinen ja eloton ovat oman subjektiivisen kokemuksensa kautta myös toisistaan, omalla uniikilla tavallaan, tietoisia.
Animisti tiedostaa olevansa vain yksi osakokonaisuus muiden elollisten ja elottomien henkilöiden keskuudessa.
Kun havaitsija tiedostaa olevansa myös havaittava, muodostuu maailmankuva, joka ei enää ole ihmiskeskeinen, vaan sanalla sanoen syväekologinen ja tietoinen – ekosofinen.
Samalla saattaa yllättyä, kun luonnonhengistä ja haltijoista ”höpisevät” animistiset alkuperäiskansat sivuavatkin, kuin luonnostaan sisäistäen kvanttifysiikan ilmiöitä, jotka edelleen aiheuttavat kartesiolaiselle materialistille ja fysikalistille pääsääntöisesti vain harmaita hiuksia ja päänvaivaa.
Todellisuuden luonne onkin vain luonnon todellisuutta ja tietoisuuden vaikea ongelma (the hard problem of consciousness) ei enää tunnukkaan niin vaikealta.
Entä mikä johdatteli minut, luomoavien luontokokemusten lisäksi, joita sivuan tässä toisessa jutussa, lopullisesti animistiselle polulle? Lukaise tämä juttu, se avaa koko polkua vielä paremmin.
Ehkä haluaisit jakaa omia kokemuksiasi – oppisin mieluusti lisää sinulta. Ehkä juttuni resonoi, olet samoilla taajuuksilla ja toivoisit vinkkejä minulta.
Jos mietit millaisia arvoja edustan, voit käydä tutustumassa arvoihimme.
t. Niilas