ANIMISTIN ARVOMANIFESTI

Luonnolla on itseisarvo

Luonnossa ei ole arvoasteikkoja, luonto on kokonaisuudessaan arvokas – luonto on arvokas oman itsensä takia.

Luontoa tulee kaikin olemassa olevin keinoin suojella ja kunnioittaa – kun suojelemme ja kunnioitamme luontoa, suojelemme ja kunnioitamme itseämme.

Kaiken, minkä annamme tapahtua luonnolle, tapahtuu myös itsellemme.

Ram Dassin sanoin: kun halaat puuta, halaat itseäsi.

Vastavuoroisuus

Kaikki eloton ja elollinen, olemme toisiimme kytkeytyneitä ja yhteenkuuluvia. Kun sinä huolehdit minusta, minä huolehdin sinusta. Tämän täytyy toteutua, niin ihmisten välisissä kuin erilajistenkin välisissä suhteissa.

Esimerkki

Sienisisko jakaa puuveljelleen tärkeitä ravinteita, joihin puun voi olla omine juurineen vaikeampi päästä käsiksi / juuriksi.

Kuivina kausina sienisisko pitää myös huolen puuveljen nesteytyksestä, jotta se ei pääse liiaksi kuivumaan.

Sienisisko toimii rihmastonsa välityksellä myös viestinviejänä ja yhdistää siten useampia puukavereitaan yhteiseen ”tietoverkkoon”.

Puuveli, vastavuoroisesti hallitsee fotosynteesin eli yhteyttämisen. Sen lehdet osaavat auringon valossa paistella itselleen sokereita ja hiilihydraatteja, joista se juuriensa kautta jakaa osan myös sienisiskoilleen syötäväksi.

Ihmisen tulee löytää tiensä takaisin luontoon ja ymmärtää, että luonto on yhtä kuin me. Se ei ole ainoastaan ulkoinen resurssi, jota voimme yksinoikeutetusti omiin tarpeisiimme loputtomasti hyödyntää, repiä ja riistää.

Luonto antaa pyyteettömästi lahjojaan, jakaa omistaan, niin meidänkin tulee oppia toimimaan. Meidän täytyy ihmiskunnan edustajina oppia suojelemaan, auttaa luontoa voimaan hyvin, auttaa kasvamaan ja kukoistamaan.

Yhdenvertaisuus

Kuten jokaisella ihmisellä, on myös jokaisilla muilla, eri eliökuntien edustajilla, koostaan tai lajistaan riippumatta, yhtäläinen oikeus olemassaoloon sekä itsensä toteuttamiseen että oman luontonsa ja kutsumuksensa toteutumiseen.

Vahvempien tulee suojella heikoimmassa asemassa olevia, sekä samanlajisia että erilajisia veljiä ja siskoja ja eri eliökuntien välisiä edustajia.

Esimerkki

Ihmisten tulee omalta haitalliselta toimminnaltaan suojella muun muassa pölyttäjiä ja muita hyönteisiä, mukaan lukien siloviholaiset AKA kusiaiset, mäkäräiset ja hirvikärpäset.

Tunturin laet, purot ja joen uomat täytyy suojella. Yhtä lailla, siirtolohkareilla, soilla, niityillä ja metsälähteillä on oikeus olemassaoloonsa.

Luovuus

Lajina Ihminen on heti syntymästään alkaen poikkeuksellisen luova – Ihmisen velvollisuus on olla luova.

Poikkeuksellinen luovuus on luonnon lahja. Siitä täytyy olla kiitollinen, sitä täytyy hyödyntää ja kultivoida rakkaudella, vastuullisesti ja viisaasti, luonnon hyväksi.

Ihmisen luovuus ja luovat ratkaisut eivät saa rikkoa mitään edellä esitettyä arvoa.

Luovuudelle täytyy asettaa selkeät tavoitteet ja rajat.

Esimerkkejä

Ihmisen luovuuden on oltava aina alisteinen edellä mainituille arvoille. Luovuus tulee valjastaa edellä olevien arvojen palvelukseen ja niiden ylläpitoon.

Lisäksi luovuuden tulee ylläpitää ja voimistaa ihmisen henkisiä arvoja, kuten: rauha, rakkaus, viisaus, vapaus, myötätunto, anteliaisuus, kiitollisuus ja kunnioitus.

Ihmisen luovuuden täytyy ratkaista jo olemassa olevia ongelmia, jotka ovat meidän ahneutemme ja materialistisen maailmankuvamme myötä myrkyttäneet mielemme, sielumme ja ennen kaikkea luontomme, koko planeettamme.

Ihmisen luovuuden täytyy materialistisen ja kertakäyttöisen tai lyhytikäisen kulutusarvon sijaan, tuottaa sellaisia palveluarvoja, joita hyödyntäessä ei riistetä heikomassa asemassa olevia samanlajisia. Ei kuormiteta tai riistetä erilajisia, eikä ylipäätään tuhota tai saastuteta planeettamme ainutlaatuista ja monimuotoista luontoa.    

Mitään sellaista mikä rikkoo edellä esittettyjä arvoja ei voi kutsua luovuudeksi. Sen sijaan, se on välinpitämätöntä, luovaa laiskuutta. Luova laiskuus edustaa lyhytnäköistä saman- tai erilajisten kustannuksella saavutettua, lopulta kaikille haitallista ikuista voitontavoittelua.

Ihmisen luovuuden täytyy kukoistaa, mutta sen kukinnot tai lehdet eivät saa varjostaa tai tukahduttaa maapallon muuta elämää.

Tietoisuus

Ihmisen ensimmäinen tehtävä ja velvollisuus on säilyttää synnynnäinen tietoisuus. Sitä täytyy vaalia ja suojella, ei unohtaa eikä hukata.

Mikäli tietoisuus elämän egomyrskyissä hukataan, täytyy se kaikin olemassa olevin keinoin löytää uudestaan.

Vain ihmisen syvätietoisuus mahdollistaa kaikkien muiden edellä mainittujen arvojen toteutumisen, niiden ylläpitämisen ja niistä huolehtimisen.