Pinnalla

JA TAAS SE RUNOILEE

Pinnan alla poreilee positiivinen paradigman muutos

Mitä muutos tuo tullessaan?

Se tuo mukanaan myötätuntoa, rauhaa ja rakkautta, kaikkea sitä, mistä nykymaailmassa on pulaa ja puutosta.

Se luo ykseyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä on jo kauan ollut kateissa, tässä yksilöä korostavassa mutta yksinäisyyttä potevassa maailmassa.

Se on kuin ehdotonta äidinrakkautta, joka menneiden ja nykyistenkin sukupolvien tapaan kuuluu ansaita.

Se on kaikkea elollista varjelevaa animistista alkuvoimaa, johon ei pysty pelolla hallitseva patriarkaalinen yhteiskunta.

Se tuo luonnonmukaista kuntoa ja metsästäjä-keräilijän kestävyyttä.

Se tuo syvempää tietoisuutta ja dogmivapaata henkisyyttä.

Se tuo muutosta maailmaan, jossa sitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

Entä ROI ja konkretia?

Mikä voisi olla investointina kannattavampaa, kuin kaikki elollinen ympärilläsi?

Mikä voisi olla konkreettisempaa, kuin elämä ympärilläsi?

Mitä ilman et voi hengittää, mikä ylläpitää elämääsi, mitä todella tarvitset selviytyäksesi, paljonko maksaisit hengestäsi?

Paljonko luonto on investoinnut meihin, paljonko se on saanut takaisin? Kun opimme ymmärtämään luontoa sisällämme, ymmärrämme sitä myös ympärillämme.

Vastavuoroisuus, vuorovaikutus ja keskinäisriippuvuus, ne eivät ole enää vain heliseviä sanoja, ne tulevat osaksi sinua, ei sanoissa vaan teoissa.

Mistä mihin ja mitä kohti?

Loputtomasta oravanpyörässä juoksemisesta, kohti hallittua hidastusta ja illuusioiden oivallusta.

Näköalattomuuden tunteesta tulevaisuudenuskoon ja vallitsevien olosuhteiden vankeudesta vapauteen.

Loppuun palamisen roihusta tulen hallintaan, sammutukseen ja uudesti liekittä syttymiseen.

Masennuksen ja unettomuuden pyörteistä, kohti levollista unta, uutta aamua ja elinvoimaisuutta.

Häpeän ja riittämättömyyden tunteen pimeydestä, takaisin itsemyötätunnon lempeään ja armolliseen päivänvaloon.

Arvottomuuden ja toivon sammumisen tunteesta, vahvaan itsetuntoon ja rohkeaan sielun paloon.

Mistä se vei ja mihin johti?

Eroon elämän teatterin raskaista rooleista ja egon valheellisista maskeista.

Takaisin kohti alkuperäistä sielua ja animaa – kohti kollektiivista paradigman muutosta.

Eroon pakonomaisesta ylisuorittamisesta, riippuvuuksista, merkityksetömyyden tunteesta ja hyväksynnän hausta.

Takaisin juurille. Takaisin elämään. Takaisin luontoon, sen toteutumiseen ja alkuperäiseen tehtävään.

Ei vippaskonsteja, ei oikotietä onneen. Vain luonnon lahjoja ja lempeitä keinoja, ihmissoiden ja sielujen ennalistamiseen.

Paljon se lupaa mutta paljonko se toimittaa? Sitä täytyy lähteä selvittämään mutta vaiheittain, täältä se voisi alkaa.