Guru
KOIRUUKSIA
Koiraista elämänoppia
On kiehtovaa seurata nuoren metsästyslinjaisen koiran vaistomaista ja täydelliseen tietoisuuden tilaan uppoutunutta ja virittynyttä, kaiken elämänsykkeen ja hennoimmankin tuulahduksen ja rasahduksen aistivaa olemusta — hän toteuttaa koiruuttaan perinpohjaisesti, jokaisella solun tumakkeellaan, koko sielullaan.
Kun hän koikkelehtii mättäältä toiselle, maahajuja kuono sammalta viistäen arvioiden ja väliin yläilman tuoksupartikkeleita ja hajumolekyylejä sisään imien ja miljoonein hajureseptoreineen niitä tulkiten, hän kytkeytyy luontoon saumattomasti ja täydellisen koiramaisesti.
Ja vaikka hän vaikuttaisikin olevan täysin välinpitämätön minun edesottamuksistani, hän todistaa tämänkin vaikutelman vain omaksi virhearviokseni. Hän on jatkuvasti tietoinen läsnäolostani, on perillä liikkeistäni, tekemisistäni ja sijainnistani.
Ensisilmäyksellä, hänen vimmaista olemustaan sivulta seuraten, voisi ajatella, että hän on täysin huoleton. Vaan todellisuudessa, hän huolehtii myös minusta. Kun minä pidän häntä silmällä, hän pitää minua silmällä, korvalla, kuonolla mutta ennen kaikkea, hän huolehtii minusta koko läsnäolollaan.
Ihailen hänen täydellistä hetkessä elämisen ja siinä kaiken olennaisen kokemisen taitoa.
Tuossa hän vain telakoituu täydellisesti luontoon ja sieluunsa ja niin tehdessään hän mentoroi myös minua.
Hän on minun rakas koiraveljeni, paras ystäväni ja jo nyt, nuoresta iästään huolimatta, ehdoton erilajinen guruni, opettajani ja kollegani.