Kihokki, Enni Nordenswan, 2026.
VIERASKYNÄ – ENNI NORDENSWAN
Suo Anteeksi
Anteeksi, kun luulemme voivamme sinut omistaa.
Anteeksi, kun koetamme sinulla tehdä mammonaa.
Anteeksi, kun lajimme sinua satuttaa.
Vaikka osa meistä yrittää.
Osa tästä itsekkäästä lajista oikeasti yrittää.
Yritämme kokemasi vääryyden hyvittää.
Suojelemalla, vaatimalla, marssimalla ja
mieltämme osoittamalla.
Sinusta ja sinun puolestasi kovaan ääneen huutamalla.
Osa sinun oikeuksiasi kannattaa.
Osa sinun oikeuksiasi kannattaa?
Mitä tämä oikein tarkoittaa?
Kuka väittää, ettei sinulla olisi oikeuksia?
Ei oikeutta elää?
Ei oikeutta mahdollistaa monen muun elämää?
Ai niin… ihminen.
Minäkin olen ihminen.
Voi, miksi olen ihminen?
On väärin, että edes riitelemme sinun elämästäsi.
Se on sinun.
Voi, kun puhuisimme samaa kieltä.
Voisit kertoa, mitä olet tästä kaikesta mieltä.
Mutta niinhän sinä kerrot.
Koko ajan kerrot.
Mutta ihminen ei ymmärrä.
Ihminen ei pysähdy sinua kuuntelemaan,
ei katselemaan,
ei kaikin puolin kokemaan ja aistimaan.
Ihminen ei ymmärrä.
Ihminen ei ymmärrä, koska se on niin kauas kadonneena omasta luonnostaan.
Ihminen ei ymmärrä edes itseään, ei omaa tarkoitustaan –
olla ja elää harmoniassa.
Ihminen luulee olevansa huipulla, edellä, kaiken kärjessä.
Vaikka oikeasti vain pahasti jäljessä.
Jäljessä, ennen kuin tulemme toimeen yhdessä.
Yhdessä kanssa lajitoverien, sinun ja muiden otusten.
Mutta koska ihminen ei vielä ymmärrä, vastavoimaa tarvitaan.
Me suojelemme sinua sen aikaa,
kunnes se toinenkin osa meistä oivaltaa,
että olemme osa luonnon valtakuntaa.
Mutta siihen asti:
suo anteeksi.
Suo anteeksi rakas suo.
– Enni Nordenswan